Jenkkidoomin legendahahmo, Obsessedin ja St. Vitusin solisti Scott ”Wino” Weinrich louhii neljännen sooloalbuminsa äärellä perinteisempää rocktuuttausta periamerikkalaisen musiikkiperimän akustisia sedimenttikerroksia tonkien.
Tyylillinen variaatio toimii albumikokonaisuuden kannalta yllättävän hyvin, kun verkkaiset rock- ja akkaribiisit vuorottelevat miltei järjestään. Jälki on kummallakin osa-alueella vähintään kelvollista, mutta akustisesti ja itsekseen Weinrich operoi hiukan terävämmin.
Winon elämää nähnyt ääni toimii mainiosti ja pysyy vakuuttavana. Sanomassa sen sijaan on häilyvyyttä, eivätkä ”kriittisen ajattelijan” näkemykset koronarokotteista tai kasvomaskien käytöstä ole vuonna 2025 yhtä mielekkäitä kuin universaalimmat ajatukset, kuten vaikkapa toive tulla haudatuksi Teksasiin. No, injektioiden ja maskien vastustamisen voi tulkita toisinkin, mutta kaipa sanoituksia olisi voinut päivittää.
Yhtä kaikki levy on rennossa pakottomuudessaan ja tyyliin sopivassa kotikutoisuudessaan mukavan letkeää kuunneltavaa. Komeasti liihottava psykedeliapala Lost Souls Fly olisi saanut jatkaa fade outiaan pidemmällekin.