Arvio: Johanna ja Mikko Iivanaisen riisuttu akustinen ilmaisu on lumoavaa muutaman laulun mitassa – Surutuulelta toivoisi isompia kontrasteja

Arvio julkaistu Soundissa 3/2025.
Kirjoittanut: Aki Nuopponen.

Arvio

Johanna & Mikko Iivanainen
Surutuuli
Iivana

Johanna ja Mikko Iivanainen ovat osoittaneet taitonsa monessa genressä ja useammalla laulukielellä. Mitä tapahtuu, kun he tekevät ensim­mäistä kertaa riisutun akustisen duoalbumin?

Luontosuhteesta kertova Suru­tuuli luottaa minimalistiseen ilmai­suun, jonka keskiössä ovat lyriikat. Sanat ja Johanna Iivanaisen herkkä ääni ovatkin näiden sävellysten kivijalka. Pelkistetyt kappaleet ovat muutaman laulun mitassa erittäin lumoavia, mutta eivät kanna koko albumin kestoa.

Vaillinaisuuden tuntu ei liity mitenkään levyn sisältöön, vaan siihen, mitä se ei sisällä. Kuulija alkaa toivoa isompia kontrasteja, varsinkin kun Johanna Iivanainen on parhaimmillaan tarinallisissa ja dramaattisissa kappaleissa, joissa hän saa käyttää upean äänensä kaikkia värejä.

Kauneimmat hetket koetaan lauluissa Hymyilevät kasvot, Soittajapaimen, Kenen unelmaa ja Vastatuuleen. Niissä pienetkin lyriikoiden ja kitaranäppäilyjen nyanssit asettuvat orgaanisim­malla tavalla kohdilleen. On mah­dollista, että pidemmällä kaavalla nämä laulut toimivat paremmin keikoilla.