Sen tietää jo ensimmäisen parin minuutin aikana, kun kaiutettu kitara saa seuraa lakonisesta puhelaulusta ja etäinen rumpukomppi alkaa työntää ihokarvoja hihojen läpi – nyt nimittäin lähtee.
Lontoon undergroundpiireistä nousseen mysteeriartistin John Glacierin debyytti on lunastanut kriitikoiden kovia odotuksia melko lailla kautta linjaston, ja kerrankin kuplahypen voi allekirjoittaa miettimättä.
Fiilis on vähän sama kuin ysärin Bristol-soundia ekaa kertaa kuullessa: nyt ollaan jonkin tutun mutta häkellyttävän tuoreelta vaikuttavan äärellä.
Perinteiset bändisoittimet sulautuvat elektronisiin soundeihin kuin luonnostaan. Tyylikirjo levittäytyy laajalle aina Money Showsin Pixies-sointukulusta Emotionsin M.I.A.-kanavoinnin kautta Homen jälkipunktunnelmointiin. Tapahtumia riittää, mutta John Glacierin vähäeleinen mutta paljonpuhuva räppäys on se nauha, joka solmii albumin rönsyt yhtenäiseksi, suorastaan itsestään syntyneen oloiseksi kokonaisuudeksi.
Like a Ribbon on mahtava albumi ja vielä mahtavampi pelinavaus, mutta sitäkin enemmän se on runsas lupaus tulevasta. Toivottavasti maapallo pysyy kasassa John Glacierin kakkosalbumiin asti.