Viimeistään nyt, useamman albumin jälkeen, voi sanoa perustellusti, ettei Tribulationin ja Jonathan Hulténin teiden eroaminen ollut huono asia. Varsinkin Hultén on puhjennut kiehtovien sooloalbumiensa myötä todelliseen kukkaan.
Eyes of the Living Nightin kappaleet eivät paljasta kaikkia salaisuuksiaan heti. Yksi kaunis melodia täällä ja lumoava harmonia tuolla, näihin yhdistyvät laulustemmat, runolliset sanoitukset ja erittäin paljaat akustisen kitaran näppäilyt ovat hetken palasia kokonaisuudesta, kunnes ne paljastavat Hulténin säveltäjänlahjat.
Monet Hulténin kappaleista ovat pohjimmiltaan yksinkertaisen kuuloista laulaja-lauluntekijämusiikkia melankolisen dark folkin asussa. Pian jokainen kitaranäppäily tai vaikkapa Hulténin lauluun yhdistyvä harmonia alkaa nostatella ihokarvoja pystyyn. Sitten huomaa keskittyvänsä hänen tapaansa kirjoittaa lyriikoita.
Ennen kuin sitä edes tajuaa, Eyes of the Living Night on soinut lukemattomia kertoja ja hauraan oloisista punoksista on muodostunut todellisia vahvojen laulujen verkostoja. Se, mikä kuulosti aluksi yksinkertaisen laulelmalliselta tunnelmoinnilta, osoittautuu niin alastoman aidoksi musiikiksi, ettei Hulténin lumolta voi välttyä.