Kasarin käänteissä ”jouskalla” ammuttiin nuolia. Kun vuonna 2025 kirjoittaa hakukenttään ”Jouska artist”, saa tulokseksi paitsi indonesialaiseen black metaliin myös norjalaiseen unipopmuusikkoon Marit Othilie Thorvikiin viittaavia tuloksia. Tässä käsittelemme tapauksista jälkimmäistä.
Jouska julkaisi ensimmäisen albuminsa (2020) duona ja toisen (2023) sooloartistina. Kolmannella yksinteko jatkuu. Minut artistin pariin herätti suoratoistosta bongattu synkänkaunis hituri Season of Dread, jonka nostin oitis Soundin soittolistalle.
Puolituntisen albuminsa mitassa Thorvik ei kykene aivan samoihin tehoihin, mutta levynsä on joka tapauksessa hyvä. Jouskan eteerisen utuisessa musiikissa on paljon turhankin tutunkuuloisia elementtejä, mutta jokin levyn tunnelmassa pakottaa toistamaan sitä kerrasta toiseen. Ehkä se on ennen muuta lupaus, joka pitää kuulijan otteessaan ja vähän varpaillaankin.
Dazed kirjoitti Jouskan edellislevyn aikaan ”intensely personal alt-popista”, mutta se viimeinen kerros persoonallisuutta jää vieläkin sutimatta. Albumin onnistunut loppupuoli jättää kuitenkin niihin tunnelmiin, että täältä tullaan vielä.