Kalevi Rainio eli Kake Puhuu on toteuttanut eksentrisen suomalaistaiteilijuuden perinnettä kunniakkaasti vuodesta 1988 lähtien. Tällä vuosikymmenellä hän on aktivoitunut taas levytysrintamallakin If Societyn suojissa. Uutuudella apukätenä toimii multi-instrumentalisti Marko Ojala.
Rainion taiteilijanroolin rakentaa sarkastinen huomauttelu ja vihainen, no, keuhkoaminen yhteiskunnan ulkokehältä. Häntä voisi kutsua humaaniksi misantroopiksi, joka kokee olevansa ”pienen ihmisen” puolella, vaikka kritiikki osuukin pistävästi koko kansakunnan toimintaan yhteistä elinympäristöään vastaan.
Yhtäältä tällaisia äänenpainoja on kuultu ennenkin, toisaalta ei vieläkään tarpeeksi. Rainion groteski kuvasto on parhaimmillaan väkevää, mutta varsinkaan minimalistisesti säestetyissä pitkissä spoken wordeissa se ei riitä pitämään kuulijaa otteessaan.
Biisimäiset raidat puolestaan vajoavat usein haahuilevaksi outsider-folkiksi. Aina voi vedota kokeellisiin pyrkimyksiin, mutta tässä lajissa ei pääse helpolla sen kummemmin kuulija kuin tekijäkään.
Jään kyselemään fokusoidumman ilmaisun perään. Sellaista tarjoaa ainakin Minä ja kyy, vaikka senkin hypnoottista nytkytystä on kuultu suomalaisilla erikoislevyillä ennenkin.
