KEUHKOT: Laskeutumisalusastia

Arvio julkaistu Soundissa 12/2011.
Kirjoittanut: Timo Harjuniemi.

Keuhkojen takaa löytyvän Kalevi Rainion kuudes levy iskee kasvoille kuin lämäri. Kategorioita kaipaava ihmismieli on hämillään: onko tämä noisen estetiikalla tehtyä folkia, ulkopuolista runoutta vai jonkin teollisuusmetsän avohakkuualueella levytettyä metallia?

Arvio

KEUHKOT
Laskeutumisalusastia
Ektro Records

Keuhkojen takaa löytyvän Kalevi Rainion kuudes levy iskee kasvoille kuin lämäri. Kategorioita kaipaava ihmismieli on hämillään: onko tämä noisen estetiikalla tehtyä folkia, ulkopuolista runoutta vai jonkin teollisuusmetsän avohakkuualueella levytettyä metallia? Vaiko sittenkin ihan juveniilein hassutteluaikein taltioitua hämyilyä? Hyvin tämä yhtä kaikki sopii ennakkoluulottoman Ektron katalogiin. Ja eksentrisyyden eksotiikkaan eittämättä osittain perustuukin Keuhkojen viehätys.

Perin merkillinen levy tämä joka tapauksessa on. Keuhkojen äänellinen repertuaari ulottuu avausraidan (Kuuluisia alkemisteja vol. 2) synteettisistä manipulaatioista Hiluxkuumeen junnaavaan, kiharatukkaiseen hevirokkiin. Soundi on rujo ja konstailematon, samoin levyn miksaus.

 Sanoittajana – tai kenties pikemminkin runoilijana – Rainio on verraton. Sekamelskaisessa soitinseurueessa kertomukset saattavat jäädä liian vähälle huomiolle, mutta onneksi sanat on kirjailtu kansilehtiselle. Niitä kannattaa tihrustaa. Siellä piilee pinkka surrealistisia tarinoita, läjä absurdeja huulia ja nippu osuvia aikalaisdiagnooseja.

Lisää luettavaa