Arvio: Kevyttä bluesrockia aikuiseen makuun – Masters of Realityn The Archerista saa alkukankeuden jälkeen kelpo seuralaisen

Arvio julkaistu Soundissa 3/2025.
Kirjoittanut: Matti Riekki.

Arvio

Masters of Reality
The Archer
Mascot

Amerikkalainen Chris Goss tunnetaan lähinnä korkean profiilin tuotantotöistään (Kyuss, QotSA, Mark Lanegan ja niin edelleen), mutta onpa mies saanut aikaiseksi kovaa jälkeä myös muusikkona.

Etenkin hallinnoimansa Masters of Realityn pari ekaa levyä kasari-ysärin taitteesta ovat jättäneet lämpimiä muistoja. Nyt sama akti julkaisee kuudennen levynsä 16 vuotta edellisen perään.

Kolme ekaa raitaa meinaa käydä tyhjää. ”I wish we had something to talk about / but I’ve got nothing to say”, Goss laulaa Chicken Little -biisissä. Sellainen olo menosta tuleekin – kuin kävisi vaivaantunutta keskustelua vanhan tuttavan kanssa. Huomattavasti vetreämpi neloskipale Mr. Tap n’ Go olisikin kannattanut heittää biisijoukon kärkeen.

Alun kankeuden jälkeen The Archerista saa aivan kelpo seuralaisen. Cream-vaikutteet eivät ole enää niin pinnassa kuin alku-uralla (kakkosalbumilla jopa rumpaloi itse Ginger Baker) ja ote on totuttua kepeämpi ja verkkaisempi, mutta pohjimmiltaan meno on sitä itseään: kevyttä aavikkohiekkaa korviin heittävää bluesrockia beatlesiaanisella kuorrutteella. Leppoisaa ikämiessarjan soittelua ilman turhan painavaa särölastia.

Taatusti aikuiseen makuun.