Esimerkiksi Kyussin ja QOTSAn tuottajana ”aavikkorockin kummisedän” tittelin ansainnut Chris Goss on löytänyt kalenteristaan tilaa omalle bändilleen. Tuloksena on omalaatuinen, merkillisesti haahuileva rocklevy.
Raskaasta riffijurnutuksesta eteeriseen perkussioimprovisaatioon melko saumattomasti nykivä levy ei juuri tarjoa ässäkertsejä tai unohtumattomia klassikkoriffejä, mutta pitää oudosti otteessaan. Bluespohjainen rock törmää krautjunnaukseen ja ties mihin musikaaliharmonioihin. Välillä lähestytään tanssittavaa postpunk-ilmaisua, välillä rokataan QOTSAn tutuksi tekemillä välineillä. Jossain kuuluu aavistus afrikkalaisesta rytmiikasta. Kaiken yllä leijuu rauhoittavien huumeiden makea tuoksu.
Kyse on enemmän kulloinkin käsillä olevasta musiikillisesta koukusta kuin tarttuvista biiseistä. Mukanaan koukut kuitenkin vievät ja lopetuskappaleen rennosti svengaava 12-minuuttinen, miltei jazzillinen improvisaatio tuntuu tulevan vastaan yllättävän äkkiä.
Pine/Cross Dover on vanhakantainen albumi, joka intensiivisesti alusta loppuun seurattuna on osasiaan suurempi.