MASTERS OF REALITY: Deep In The Hole

Jyhkeällä olemuksellaan lähinnä nykyhetken Marlon Brandoa muistuttava Chris Goss tunnetaan paremmin tuottajana kuin muusikkona, vaikka miehellä on pitkä ura takanaan myös biisintekijänä. Deep In The Hole on Gossin ja aisaparinsa John Leamyn muodostaman Masters Of Realityn viides täyspitkä albumi. Kun takataskussa on roppakaupalla onnistuneita työtehtäviä Kyussin, Stone Temple Pilotsin ja Queens Of The Stone Agen virallisena valvojana, on ymmärrettävää, että miehen oma musiikinteko on jäänyt vähemmälle.
Masters Of Realitya on yritetty kuvailla yhdistelmäksi alkuaikojen Black Sabbathin maagista fiilistelyä ja Beatlesin harmonisuutta ja niin ylimalkaiselta kuin määrittely kuulostaakin, sillä on on vinha perä. Deep In The Hole ei kuulostaa lainkaan 2000-luvun tuotteelta, vaan se sijoittuu verkkaisella, mutta groovaavalla otteellaan jonnekin 70-luvun alkuvuosiin. Mitään stoner rockia ei bändi ole lähelläkään eikä kappaleita ihmeemmin edes rakenneta riffien varaan.
Omat jälkensä levylle on silti jättänyt varsin kookkaaksi kasvanut vierailijaporukka, joka koostuu lähes koko QOTSA -klaanin lisäksi muun muassa A Perfect Circlen Troy van Leeuwenista. Gossin viistoksi visionääriksi kasvattama Homme hoitaa albumin basso-osuuksia ja on osallistunut ainoana ulkopuolisena biisinkirjoittamiseen kynäillen yhdessä Gossin kanssa levyn perinteisemmästä päästä olevan rock-palan Roof Of The Shed. Traditoissa Masters Of Reality ei kovin juurevasti ole kiinni, ellei päämääräänsä hakevaa jammailua ja liki narkoottista tunnelmanluontia halua laskea hippipsykedelian tekosiksi.
Biisiorientoituneesta albumista Deep In The Hole on kaukana ja enemmänkin mieleen tulee taustajoukkojen huuruisten Desert Sessionsin aikaansaannokset. Vapaus tehdä mitä huvittaa ratkaisee, ei yksittäiset raidat. Niinpä aivan upeiden ja syvyydessään päätähuimaavien helmien (A Wish For A Fish, High Noon Amsterdam, Corpus Scorpios Electrified) vastapainoksi on jätetty Major Lancen kaltainen turha välisoitto ja ärsyttävän tyhjäpäisesti lällättävä nimibiisi. Onneksi vaakakupissa painavat enemmän ne hyvät hetket, joiden parissa viihtyy varmasti vielä kauan.