”Golliwog” on alentava ja rasistinen ilmaus. Se juontaa juurensa pikimustaan karikatyyriin, joka seikkaili lastenkirjoissa ja levisi nukkeina koteihin. Nyt se tuijottaa nappisilmillään leveästi hymyillen Billy Woodsin levyn kannesta. Katsojan perspektiivi on maan tasalla.
Pahaenteinen tunnelma jatkuu kantta syvemmälle. Woodsin erinomaisen Maps-levyn (2023) tuottanut Kenny Segal tuo Golliwogille muutaman huuruisen biisin. Griselda-tuottaja Conductor Williams, Woodsin taiteellisiin esikuviin lukeutuva El-P ja vaihtoehtoisen räpin ikonit Preservation ja The Alchemist ovat kaikki osallistuneet levyn häiritsevän äänimaailman luomiseen. Biitit ovat hitaita, nuhjuisia ja nyrjähtäneitä. Kaikuvat rummut on kuorrutettu hälyäänillä, itkevillä naisilla ja monensorttisella melulla.
Albumin avauskappale vie Afrikkaan ja pakkotyöhön. Kolonialismin traumat seuraavat Golliwogin kertojahahmoja, jotka maalaavat kauhukuvia perheväkivallasta, mielenterveysongelmista ja muista sosiaalisista ongelmista. Woods sanailee tarinoidensa ylle harson, jonka alta alkaa näkyä painajaismaisia olentoja ja surrealistista kauhua.
Golliwog on väkevä, synkkä ja ravisteleva levy. Se on täysin omaääninen, mutta siinä voi kuulla kaikuja New Yorkin underground-klassikoista kuten Operation: Doomsay, Funcrusher Plus ja The Cold Vein.