Jussi-palkittu elokuvaleikkaaja sekä Koria Kitten Riot -bändin indieveteraani Antti Reikko tekee uuden bändinsä kanssa loppuysäriltä maistuvaa suomenkielistä puolivaihtoehtorokkia. Ei mikään trendikkäin kehikko, mutta aivan kaikenhan voi tuoda sykleissä takaisin.
Eikä Kaupungin Ääni sentään soi kovalevyrockina vaan luomuna versiona aiheesta. Siltä puuttuu millenniumin röyhkeys, joka ei tähän aikaan sopisikaan.
Varovaista ensivaikutelmaa korostaa Reikon valjuhko ääni, joka kuulostaa elävästi monilta 25 vuoden takaisten Bonus CD -biisien ja Radiomafian pikkuhittien tulkitsijoilta. Kaupungin Ääni on kuitenkin niitä orkestereita, joiden nyanssitietoisuudelle ja hienovaraisuudelle on annettava aikaa. Pikavoittoja ei ole tarjolla, mutta syvämietteistä kuuntelumusaa aika kiinnostavilla teksteillä sitten kuitenkin.
Reikko ja kumppanit eivät ole parhaimmillaan menopaloissa, jotka kuulostavat pyrkivän soimaan aikaa sitten lakkautetuilla radiokanavilla. Sen sijaan esimerkiksi Tyttö nousee tanssimaan on nimeään tummasävyisempi helmi. Kokonaisuutena yhtye hyötyisi lisäannoksesta melodraamaa, jota se levynsä nimellä viestii. Vaikka todellista maailmanloppuahan tässä tietysti seurataan alistuneesti ihmetellen.