Scott McCaughey on niin täydellinen esimerkki tietyn rockin aikakauden kulttisankarista, että melkein naurattaa.
Tässä tarinassa on kaikki palikat. Pohjalla on kiharaisen monipolvinen bändihistoria, jonka juuret ovat 1980–90-lukujen amerikkalaisessa vaihtoehtorockissa. Lupaus menestyksestä ei toteudu, vaikka kavereista tulee rokkitähtiä. Scottin oma bändi on Young Fresh Fellows, kuuluisa kaveri puolestaan Peter Buck (R.E.M), ja on niitä muitakin. Epäilemättä merkittäviä elämänhallintaongelmiakin on siunaantunut.
McCaughey on siis niin sanottu best kept secret, jos pieneltä fanijoukolta kysytään.
Kun miehen hankkeiden parasta laitaa edustava, henkilöstöltään vaihteleva The Minus 5 rokkaa paluulevyllään sydän paljaana, musiikin viehätysvoimaa ei voi kiistää. Power pop roikaa, autotallirockin opit kantavat halki pettymysten eikä intellektuelli baaribändi ehkä olekaan niin tyhmä idea kuin aluksi luulisi.
Positio on tuttu. The Replacementsin ajoista asti moni lahjakas tyyppi on kirjoittanut lauluja ja renkuttanut sähkökitaraa jossakin punkrockin ja amerikkalaisen juurimusiikin välimaastossa. On tehty hyviä lauluja mutta pudottu johonkin niistä tuhansista halkeamista, joita löytyy marginaalin ja valtavirtasuosion väliltä.
Oar On, Penelope! on oikein kelpo albumi, joka ei kuitenkaan muuta sen kummemmin tekijänsä paikkaa musiikissa kuin asioiden yleisempää tilaa.