Kymmenisen vuotta vääntänyt tukholmalaiskopla on jännä tapaus. Se kyntää samaa tsiljoona kertaa käännettyä peltoa kuin kaikki Dismemberin ja Entombedin valtaisaa perintöä hyödyntävät bändit. Mutta siinä missä monet mainituista ryhmistä työstävät laihaa kopsua, Lik vetelee onnistumisesta toiseen.
Tämä yhtye ei ole uudistamassa ruotsalaista kuolometallia tai edes venyttämässä sen rajoja. Sen sijaan Lik osaa hyödyntää genren traditiota makoisin tuloksin.
Esimerkiksi raivoisan rivakat, korvaan tarraavilla melodioilla maustetut War Praise ja The Stockholm Massacre edustavat melko tyylipuhdasta Dismember-linjan tappoa. Deceased puolestaan muistuttelee Entombedin kahdesta ensimmäisestä levystä – jopa rumputyöskentelyssä on kuulevinaan nickeanderssonmaista toteutustapaa. Kannuttaja Chris Barkensjö vetelee ylipäätään sulavasti ja tyylillä.
Lik ei ratsasta kultakauden suurten ruotsalaiskuolettajien maineella vaan on aidosti taidokas death metal -remmi. Se on perinteenjatkaja, jonka ansiosta voimme nauttia vielä 2020-luvullakin tutun kuuloisesta mutta tuoreesta länsinaapurimme kuolometallista.