Ruotsalaista Linnea Hjerténiä ei voi syyttää ainakaan kunnianhimon puutteesta. Hän kutsuu kuulijansa mukaan rituaaliin, joka muodostuu kokonaan omin voimin toteutetusta ambientista ja folkista.
Koko ajan ollaan lähdössä jonnekin, mutta sitten mitään ei tapahdukaan. Lauluraitoja on kymmenittäin, joka puolella humisee ja pyrkimys vie ambientin toismaailmallisiin syvyyksiin, mutta Steg för steg on kuin yksi pitkä intro jollekin, mitä ei ikinä tapahdu.
Hjertén on valinnut tien, jolla ero nerouden ja puuduttavan unohdettavuuden välillä on pieni. Kun lähdetään tavoittelemaan omia juuria ja kokonaisen pohjoisen kansan perintöä musiikin kautta, levylle on kyettävä vangitsemaan muutakin kuin vain irtonaisia soundeja ja kuoroja folkin oppikirjasta.
Steg för stegin soidessa voi tarttua kauniiseen hetkeen, sitten toiseen ja myöhemmin kolmanteen, mutta ne maailmat, joihin Hjertén on halunnut kuulijan viedä, jäävät tavoittamatta. Albumi ei saa mielikuvitusta lentämään tai mieltä rauhoittumaan vaan jättää lipumaan tyhjän päälle, vaille päämäärää.