Arvio: Mat McNerneyn Scorpion Milk tarjoaa debyytillään post-punkia Killing Joken hengessä

Albumilla on hetkensä, mutta paikoin tahmea poljento häiritsee.
Arvio julkaistu Soundissa 8/2025.
Kirjoittanut: Jonna Ikonen.

Arvio

Scorpion Milk
Slime of the Times
Peaceville

Hexvesselin, Beastmilkin ja Grave Pleasuresin takaa löytyvän Mat McNerneyn tuoreimman aktin debyyttialbumi tarjoilee post-punkia Killing Joken hengessä. Mausteet tulevat The Sisters of Mercyltä ja maailmanlo­pusta.

Yleisesti ottaen pidän McNer­neyn tuotannosta ja hänen black metal -pastisseistaan – esimerkiksi tuorein Hexvessel-albumi Nocturne on loistavaa tunnelmointia. Vaikka Scorpion Milk on eri bändi, toivoin uudelta projektilta salaa saman­tyyppistä flirttailua. Valitettavas­ti minua kuitenkin häiritsi levyn paikoin hieman tahmean tuntuinen poljento. Olisin halunnut tykätä siitä enemmän.

Siitähän ei silti päästä mihin­kään, että McNerneyn upean oma­laatuinen lauluääni iskee uniikin leimansa biisiin kuin biisiin. Levyllä kuullaan muitakin nimekkäitä muusikoita, kuten Viagra Boysin rumpalia Tor Sjödéniä, Convergen ja Cave Inin basistia Nate Newtonia, She Wolf of Londonilla vierailevaa Creeper-laulaja William Von Ghoul­dia ja avausraita All the Fearillä rumpaloivaa Killing Joken Big Paul Fergusonia.

Albumilla on toki hetkensä, joista kirkkaimpana haluan mainita viimeisen biisin Children Are Dus­tin. Myös Wall to Wall on omiaan luomaan kuulijan päähän komeita kaaoskuvia.