Ruotsin melodisen rockin hihaässä kuulostaa taas siltä miltä pitääkin. Niin upea laulaja kuin Erik Grönwall H.E.A.Tin keulilla olikin, bändin alkuperäisen solistin, vuonna 2020 palanneen Kenny Leckremon, hevimpi rintaääni ja sielukkaampi laulutapa tuovat soundiin enemmän lämpöä ja syvyyttä.
Synisti Jona Teen takiaismelodioita tulviva biisikattaus on genren huippua, oli kyseessä sitten superenerginen Disaster, kaihoisa Call My Name tai lähes fyysistä mielihyvää tuottavasti sykkeen kanssa synkkaava Children of the Storm.
Energisen riffipohjaiset säkeistöt soivat tiukassa synkassa rumpujen ja basson kanssa luoden dynaamisen draivin. Kasarisynatapetti ja taustalaulut tuovat mukaan stadionrockin täyteläisyyttä. Leckremon taiturimainen laulu ja Dave Dalonen ketterät kitarasoolot edustavat perinteistä hard rock -henkeä. Säkkäreiden jännitettä kasvatetaan maltilla, kunnes pankki räjäytetään taas yhdellä tyrmäävällä kertsillä.
H.E.A.T muistuttaa uransa edetessä aina vain enemmän vielä kuuluisampaa Upplands Väsbyn hard rock -pioneeria Europea – tosin korkeaoktaanisemmilla ja tasaisemmilla albumeilla. Welcome to the Future voi olla niistä jopa tähän asti paras.