Thundermother esittelee kuudennella albumillaan uudistuneen kokoonpanon. Edellislevy Black & Goldin (2022) jälkeen on mennyt vaihtoon joka ikinen soittaja – tietysti bändin perustajaa, kitaristi Filippa Nässiliä lukuun ottamatta.
Soundiin jäsenvaihdoksilla ei ole ollut vaikutusta. Ruotsalaiset veivaavat yhä energistä skandi- ja stadionrockin sekoitusta popvaikutteilla. Välillä poppia on kyllä niinkin paljon, että rockia saa ihan etsiä, mutta tämä jää onneksi vain parin biisin murheeksi.
Uudella solistilla Linnéa Vikströmillä on taustaa metallilaulajana mutta suuret saappaat täytettävänä. Kaikki luulot otetaan kuitenkin pois heti avausraidalla: Vikström on vähintään edeltäjänsä veroinen, ellei jopa parempi laulaja! Hän on albumin ehdoton tähti. Biisit itsessään eivät ole juuri keskitasoa ihmeellisempiä, mutta Vikström suorastaan puhaltaa ne henkiin.
Dirty & Divine sisältää mutkatonta hyvän mielen rokkia. Levyn pyöräyttää mielellään kerran tai pari, mutta suurempaa jälleenkuunteluarvoa sillä ei ole. Yhtyeen faneille albumin luulisi uppoavan siinä missä vanhatkin, sillä meininki on muuttunut korkeintaan parempaan suuntaan.