NCO:n Shawty on kokonainen vastakohtaisuuksien maailma, jossa kontrastit eivät riitele keskenään. Levy on elegantti ja elokuvallinen, vaikka samalla lähestyttävän intiimi; se kertaa ikivanhaa tarinaa päättynyttä rakkautta surevasta miehestä ja surffaa samalla nätisti modernin räpin aallonharjalla.
Eroamisen tunneskaalaa ruotivien kappaleiden tunnustuksissa on rehellisyyttä, joka tuntuu raikkaalta. Prosessiin kuuluu kaikki katkeruudesta ja kostonhalusta validaation tarpeeseen ja laskelmoituun huomion havitteluun. Teemoista olisi voinut syntyä raskasta itsesääliräppiä, mutta NCO:n vilpitön inhimillisyys estää sellaisen vaikutelman tehokkaasti.
Myös lupauksia pilvettömistä taivaista riittää, sillä kiitollisuudelle ja hassuttelulle on omistettu kokonaisia kappaleita. Niistä eniten hellii ajatusvirtamainen Haaga 7, jossa irtaannutaan ilmavasti niin materiasta kuin tunnetaakoistakin.
Albumi hyötyy sellaisestakin kuuntelusta, jossa fokus tarinankerrontaan hälvenee ja keskittyminen tunnelmiin ja ääniin kasvaa. Muun muassa Miikka Koiviston biiteissä on jotain vangitsevaa, samaten NCO:n äänessä.
Shawtya ei varmaankaan tule kuunneltua päivittäin, mutta vertaistukena tai luopumisharjoitteena se kannattaa pitää takataskussa.