Albumilla Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta kotimaiset kansanmuusikot jakavat rakkauden luontoa kohtaan. Jokaisella kappaleella on painava sanoma: vaikka luonnon rikkaus inspiroi, sen tuhoutuminen huolettaa.
Levyn alussa tunnelma on yhtä hauras kuin elämä itse. Antti Paalasen rakkauslaulu sanoo ilkikurisesti: ”Oi keväänkö unhoittaisin, kesän tuoksuvan kukkineen.” Lauluäänessä voi kuulla kannon päällä istuvan peikon valituksen.
Levyn tarinoissa on haltioita, kanat tanssivat polkkaa ja meri myrskyää. Luonnossa oleskelu kohentaa tutkitusti mielialaa ja luontoterapiaa käytetään monenlaisten vaivojen hoidossa.
Kasvu-yhtye suree lajien uhanalaisuutta vanhoja runotekstejä sisältävässä kappaleessaan Sammal. Kimmo Pohjosen massiivinen Unelma kaivelee luonnon vapautta teknologian ja sotien alta. Kauneimmat äänikudelmat kuullaan harmonikkavelho Maria Kalaniemen teoksessa Suden tuutu, joka soi kunnianosoituksena metsien suurpedoille.
Levykokonaisuus on lopulta kuin kansanmusiikin Live Aid, jolla muusikot pyrkivät säilyttämään ekosysteemiä tekemisensä avulla. Samalla teokset kannustavat kuulijoita havainnoimaan oman ympäristönsä muutoksia.