Paha Lucia -yhtyeen debyyttilevyllä dream pop sulautuu ambient noiseen ja kertomuksellisissa lauluissa matkataan syvälle ihmismielen kerroksiin.
Vuosia kestävä marraskuu kuvaa masennusta karulla kauneudella, ja mielen haurauden teemoja jatkaa myös vaikuttava nimibiisi: ”Syke nousee, rintaa puristaa, oon kova tulistuu, mul on paha suu.” Riimit lävistävät kehon.
Lotta-Lucia Laineen ääni muuntuu eteerisestä tulkinnasta puhelauluun ja noitamaisesta sähinästä raakaan kiljuntaan. Toisinaan heavy shoegaze -vallien ja junnaavien rumpujen takaa erottuu vain uneliasta muminaa ja yksinpuhelua.
Kappaleissa on runsaasti jännitteitä luovia kontrasteja. Twin Peaks -henkisessä instrumentaalissa Vuoria edessä kaiku luo suuren ja ilmavan tilan tunnun. Itketään yhdessä valas ja minä -kappaleessa lähisuhdeväkivaltaa verrataan luonnon hätään, mikä tekee tarinasta entistä pysäyttävämmän.
Levyn päätösraita Kohta ei oo hömötiaisii rakentuu laskevalle melodialle, joka toistuu läpi kappaleen kuin väistämätön kohtalo. Hiljentyminen tapahtuu äkkiarvaamatta. Jäljelle jää lohdullinen, pitkään viipyvä tunnelma, joka seuraa mukana vielä albumin päätyttyä.