Suomalaisen kulttuuri- ja journalismikentän monivaikuttajan Pekka Laineen toinen albumi karkaa genrerajoista ja pakenee lokerointia. Albumi on matka äänimaisemien halki, joissa eri musiikkityylit sulautuvat vaivattomasti yhteen. Se on enimmäkseen kitaravoittoista instrumentaalimusiikkia mielikuvituksen liitoon, mutta mahtuu mukaan myös pari erinomaista vokaalikappalettakin.
Malibu Beachin vokooderilla luotu robottimainen lauluääni, The Drifterin iloinen rallatus sekä Sorrow And Painin sielukas blues-tulkinta rakentavat muutoin pääasiallisesti elokuvallisesta instrumentaalirockista koostuvasta kokonaisuudesta kiehtovan ja kattavan, monikerroksisen äänisaagan.
Myös levyn instrumentaaliraidat ammentavat vaikutteita laajasti eri musiikkigenreistä. Satumaiset kaikuvat kitarariffit ja psykedeelinen rock on punottu saumattomasti yhteen kantrihenkisen kitarailottelun, rumpubreikkien, diskon sekä lauluosuuksien kera.
Levy on enemmän kuin vain musiikkikokemus – se on ääniä ja tunteita yhdistelevä teos, joka kutsuu kuulijan unelmoimaan ja antautumaan sen monipuolisten sävyjen vietäväksi. Laine siis ehdottomasti jatkaa voittokulkuaan ja kirjoittaa tällä lumotulla albumilla uuden sivun suomalaisen independent-musiikkiskenen historiaan.
Pekka Laine on myös Soundin avustaja.
