Arvio: PK Keräsen ja Leija Lautamajan The Moontwins on rakkauden musiikkia – Night Times -debyytissä on vahvaa intohimoa, tarttuvuutta ja ilottelun henkeä

Arvio julkaistu Soundissa 4/2025.
Kirjoittanut: Toni Keränen.

Arvio

The Moontwins
Night Times
Playground

Mainio 22-Pistepirk­ko pani valitettavasti pillit pussiin viime vuonna, mutta onneksi laulaja-kita­risti PK Keränen jatkaa musiikin tekemistä. Nyt yhteistyökumppani­na on hanuristi Leija Lautamaja, jonka kanssa syntyy ilahduttavan omaperäistä materiaalia.

The Moontwinsin debyyttilevyn kappaleista paistaa välinpitämät­tömyys. Se ei tietenkään tarkoita hälläväliä-asennetta musiikkia kohtaan, vaan huolettomuutta vastaanotosta. Tämä tuntuu olevan musiikkia itselle ja lähipiirille. Tosin se piiri voi kasvaa näillä näytöillä hyvinkin suureksi!

Night Times on myös rakkauden musiikkia. Kohdistuu se rakkaus sit­ten itse taiteeseen tai mihin ikinä, lempi hehkuu punaisena. Minima­listisista lähtökohdista syntyvässä mutta suuriin tunnelmiin kasvavas­sa biisikymmenikössä on vahvaa intohimoa, tarttuvuutta ja ilottelun henkeä. Esimerkiksi No Sunshine Song on ihanan höpsöä villasukka­punkkia, joka vangitsee unettoman yön maagisuuden.

Levy ei pitäydy puhtaassa live­soinnissa, vaan päällekkäisääni­tyksiä on käytetty hyvällä maulla. Onkin mielenkiintoista päästä todistamaan, miten sähkökitara–jal­karumpu–haitari-pohjainen musiik­ki toteutetaan lavaolosuhteissa.