Arvio: Robinin ääni ja persoona hukkuvat Punasel-levyn hyperpopin sekaan

Arvio julkaistu Soundissa 1/2025.
Kirjoittanut: Aki Nuopponen.

Arvio

Robin Packalen
Punasel
Universal

Muutama vuosi sitten tuumin, että Robin olisi iloisella asenteellaan ja energiallaan Suomelle täydellinen Euroviisu-edustaja, jos kappale vain osuisi kohdalleen. Nyt niitä hyviä biisejäkään ei meinaa enää löytyä.

Miettikääpä suurimpia Robin-hittejä kuten Boom kah, Hula hula ja muutama vuosi sitten Viivin kanssa äänitetty Ihana kipu. Ne ovat Robinin kuuloisia, koukuiltaan simppeleitä poptykkejä, joiden keskiössä on aina artistin oma ääni ja persoona. Vastaavaa isojen hymyjen poppia ei tehdä Suomessa mitenkään liikaa.

Punasel, Robinin lopullinen (?) paluu suomenkieliseen musiikkiin, sisältää hyperpoppia, jonka sekaan Robin itse hukkuu. Uudella albumilla ja kansainväliseen läpimurtoon tähdänneillä kappaleilla on yhteistä se, että ne todelliset popkoukut ja -melodiat ovat kadonneet soundin sekaan.

Uusi levy ei oikein kuulosta Robinilta. Se kuulostaa siltä kuin Suomessa yritettäisiin tehdä yhä suuren maailman levyä siinä onnistumatta. Levyltä irrotetut singlet Häitä pidelly, Kuumilla hiilillä ja Täydellinen ex ovat ponnettomia, ja toisin kuin nuorempana, Robinille kirjoitetut höpsöt lyriikat alkavat olla nyt oikeasti vaivaannuttavia.