Aina kun Steve ’n’ Seagulls tulee puheeksi, täräytetään toteamus ”ei tosikoille”. Taidan olla tosikko. Ainakin hieman.
Coverlevyt herättävät aina epäilyksiä, eikä rempseä tai humoristinen ote tee asiaa varsinaisesti helpommaksi. Jopa Eläkeläisillä kesti pitkään murtaa jää kanssani. Steve ’n’ Seagullsin bluegrass-rallit tunnetuista rock- ja metallikappaleista aiheuttavat yhä pienen ”ehhh”-reaktion.
The Dark Side of the Moon musisointi on aivan letkeää, ja levyn parissa viihtyy tovin ihan kivasti. Sitten sitä huomaa jäävänsä miettimään, miksi taas numberofthebeastit ja morethanafeelingit, biisit, joista on kuultu varsinkin hevimaailmassa versio jos toinenkin. Kuluneimmat rallit tulee hypättyä yli nopeasti.
Pääsee Steve ’n’ Seagulls myös yllättämään. Bomfunk MC’s -laina Freestyler on jo niin hulvaton, että yrmyimmänkin niska murtuu. Danger Zone puolestaan lämmittää vanhan Top Gun -fanin sydämen. Kuultaisiinpa tällaista enemmän.
Hauskaa tässä kaikessa on, etten ole koskaan nähnyt Steve ’n’ Seagullsia keikalla. Vaikkei tämä albumi aiheuta oikeanlaisia värähdyksiä, haluaisin ehdottomasti kokea bändin livemeiningin.