Arvio: Tässä levyllinen niin hienoa suomalaista kantribluesia, että pala nousee kurkkuun kuunnellessa

Akustinen country blues on monella tapaa armotonta musiikkia. Yksin akustisia lauluja tulkitsevalla artistilla ei ole hälyäänien tai bändisoiton luomaa turvaverkkoa tukenaan. Mitään ei saa anteeksi. Kömpelö on kömpelö ja tylsä tylsä. Vaativuuden vastapainona bluesin arkaaisin ja pelkistetyin muoto on parhaimmillaan emotionaaliselta voimaltaan ankarinta mahdollista kamaa.
Jantso Jokelin yltää tässä äärivaativassa lajissa tasolle, jota näillä lakeuksilla ei juuri kuule. Instrumentalistina Jokelin on suvereeni ja laulajana erittäin vakuuttava. Kitaralla hän kaivaa esiin maukkaan sävykirjon alkukantaisesta slide-vaikerruksesta kiivaasti pulppuavaan pikkausiloitteluun. Harpistina Jokelin on vielä virtuoosimaisempi ja vieläpä varsin persoonallinen.
Omintakeinen ote läpäisee Spark Of Luck -albumin myös kappalemateriaalin tasolla. Monipuolisesti erilaisista traditionaalisista vaikutteista johdetut sävelaiheet saavat uuden kierteen taitavan lyyrikon käsittelyssä. Bluesin alkuperäinen tarinakeskeisyys ja omakohtainen pohdiskelevuus herää Jantso Jokelinin verbaalisesti nokkelissa lauluissa henkiin museaalisuudesta ja fraseologisesta tyhjyydestä puhdistettuna. Perinteisestä tulee läsnä olevaa ja modernia.
Levyn avaava hyytävän kaunis Last Night nostaa palan kurkkuun. Laulun mystisesti väreilevä melankolia tuo mieleen maalaisbluesin suuren surumielen Skip Jamesin yksinäisen itkun. Uudessa bluesissa tällaista syvää toismaailmallisuutta kuulee todella harvoin.