Hollantilainen post-punk/new wave -yhtye Rats on Rafts on ottanut viimeisen neljäntoista vuoden ajan jalansijaa keskieurooppalaisen vaihtoehtomusiikin piireissä keikkailemalla ahkerasti. Valitettavasti bändin viides albumi ei juurikaan vakuuta vaan jää taustamusiikiksi.
Ensikuuntelun aikana tulee ajatelleeksi, että ehkä yhtye halusi säästää aikaa soittamalla saman kappaleen yhdeksän kertaa. Oikeasti kappaleet kyllä eroavat toisistaan, mutta eivät tarpeeksi. Niitä ei ole veistetty vain samasta puusta, vaan ennemminkin saman puun samasta oksasta.
Laulaja David Faganin ajoittain jopa heiveröinen ääni tuntuu säestävän minimalistista soundia, ei toisin päin. Kappaleissa kuten Afterworld ja The Day Before nämä osaset tuntuvat riitelevän keskenään.
Lo-fi on vaikea genre toteuttaa hyvin. Kappaleet taipuvat helposti masentavaksi synkistelyksi, ja jos niitä yrittää piristää, lopputuloksena on nopeasti huomiota herättämätön hissimusiikki. Deep Below on kuin levy, jonka laittaa soimaan taustalle, kun eksistentiaalinen kriisi iskee.