”Toismaailmallinen” kuuluu ilmaisuihin, jotka ovat alkaneet varsinkin kritiikkiyhteyksissä tympiä. Syy on siinä, miten perusteettomasti tuotakin laatusanaa viljellään.
Saksalaisen The Ruins of Beverastin musiikin yhteydessä sillä on kuitenkin kiistämätön paikkansa. Kun valuttaa lasiin punaista, lyö bändin musiikkia kuulokkeisiin ja sulkee silmänsä, pääsee todellakin pois.
Alexander von Meilenwaldin yksinvaltaisen musiikkiprojektin aiemmat kuusi albumia ovat olleet runsaudensarvia, joissa on piisannut niin mittaa, kerroksia, nyansseja kuin kaikenlaista epiikkaa. Kosmista kauhua, uskonnollista kuvastoa ja ihmiskunnan turmelusta pursuavista sanoituksista ei ehdi tässä edes aloittaa.
Tempelschlafille paljoutta kerrotaan riisutun, mutta onhan levy silti melkoinen mörköooppera. Tuomio, musta kaahaus ja äärimetallin erinäiset muut ilmentymät paiskaavat rautahansikasta siellä täällä kurkkivan Type O Negative -palvonnan kanssa, ja jälki syleilee kuulijan henkihieveriin.
Olen kuunnellut vajaan tunnin eepoksen tätä kirjoittaessani kuutisen kertaa, mutten osaa vieläkään eritellä sen poimuista muuta kuin että kokonaisuus on julmetun hyvä. Tai no, avausbiisin ailahteleviin lauluihin ei oikein meinaa tottua, kun taas kakkosraidan orgaaniset, kuin liukusäätimellä väännetyt temponvaihtelut ovat positiivinen yksityiskohta, joka jää mieleen kerrasta.
Palataanpa asiaan vuoden metallilevyjä listatessa.