Arvio: Timo Kämäräinen tunnetaan Olavi Uusivirran kitaristina, mutta D.O.P.A. todistaa, että miehestä on moneen

Timo Kämäräinen tunnetaan kenties parhaiten Olavi Uusivirran yhtyeestä, mutta taidokas kitaristi ja tuottaja taipuu moneen. Tuorein todistus tästä on D.O.P.A.-yhtye, jonka muodostavat paremmin jazz-piireissä tunnetut pianisti Alexi Tuomarila ja rumpali Tuomas Timonen Kämäräisen kanssa.
D.O.P.A.:n debyytillä Vivid Dreamsilla vaikutteiden kirjo on laaja ja yhteentörmäykset ilahduttavia: hetkittäin lennokkaasti etenevä D.O.P.A.:n instrumentaalinen fuusiojazz tuo mieleen 2000-luvun alkuvuosien Gran Turismo -autopelien soundtrackit, joilla kaahattiin muun muassa Joe Satrianin kitaroinnin tahtiin.
Guiltilla puolestaan nostalgisen jazz-klubin tunnelma kohtaa Mort Garsonin Plantasia-kulttiklassikkoa (1976) muistuttavan Moog-taituruuden. Levyn puolivälin jälkeen Herbie Hancock -henkinen Robin Childhood yllättää, kun muuten instrumentaalien täyttämällä albumilla laulu muistuttaa pitämään kiinni lapsuuden vilpittömyydestä.
D.O.P.A.:n musiikista huokuu tekemisen ilo ja tekijöidensä halu kokeilla genrerajoista välittämättä. Soittajien tekninen taituruus kuuluu vaivattomuutena, mutta musiikin ehdoilla. Lopputuloksena on levy, joka on kunnianhimoinen, viihdyttävä ja helposti lähestyttävä.