Timo Kaukolammen aisaparina tunnettu ja elokuvasäveltäjänä palkittu Tuomo Puranen julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa, joka starttaa meditatiivisissa kauhutunnelmissa.
Leijuvaa äänimattoa rikkovat vain ajoittaiset vääristymät. Massa kasvaa vähitellen levyn edetessä, kunnes neljäs kappale Headlights tarjoaa kiihkeän rytmin ja pian tuntuu kuin heiluisi jonkin Berliinin hämyisen teknoluolan tanssilattialla.
Footprints-levyllä kuultava musiikki on kuitenkin enimmäkseen rauhallista ambientia. Vaikka elektronisia äänilähteitä on käytetty lukuisia, teokset soivat aitoina ja herättävät vahvoja visuaalisia mielikuvia. Runner-biisissä juostaan lujaa, kun tuuli ulvoo pysähtyneen maailman laidalla. Teknologian ja luonnon rajat hämärtyvät kappaleessa Wetter Rain, jossa imitoidaan sateen eri muotoja.
Levyn loppupuoli on täynnä henkimaailman mystistä ääntelyä. Levolle lasken upottaa kuulijan unenomaiseen pehmeyteen. Raukea päätös Emme me kertoo hellyttävällä tavalla, että loppu voi olla onnellinen.
Purasen minimalistinen maailma koukuttaa herättäen monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Se jää mieleen hyvän elokuvamusiikin lailla.