Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä ja multi-instrumentalisti Ty Segall on värkännyt vuonna 2008 startanneen levytysuransa varrella järkyn läjän erilaisia indielevyjä, niin soolona kuin bändeissä. Viime vuonna hän tarjoili yhden sen kovimmista albumeista, kerrassaan herkullista psykedeliamaustettua retrorockia sisältävän Three Bellsin.
Nyt Segall on matsannut pisamansa Color Green -bändissä vaikuttavan Corey Maddenin kanssa, ja tulos kuulostaa tyylin puolesta vähän kuin jatko-osalta mainitulle. Sähkökitara ei mourua niin ahnaasti kuin Three Bellsillä, mutta muuten Freckle menisi mainiosti Segallin sooloefortista – siis ellei Maddenkin avaisi välistä makoisan möreää ääntään.
Freckle soi jossain americanaviritteisen rockin ja kevytpsykedelian välimaastoissa, ja sen taiten rakennetut biisit tarttuvat tukkaan kautta linjan. Sekään ei varsinaisesti haittaa, ettei levyn pyörittäminen kestä puolta tuntia kauempaa. Annoskoko on tismalleen sopiva.
Ty Segall on nykyisen musiikkimaailman suosikki-ihmisiäni, jonka asemia uusi duoviritys vain tukevoittaa. Ja toisin kuin niin moni muu musamerkkihenkilö, hän on alta nelikymppinen! Mitä tältä kaverilta vielä saammekaan.