Jos The Man-Eating Treen aktivoituminen tuli monelle yllätyksenä, sitäkin yllättävämpää on, kuinka helvetillisen hyvä sen uudistuneen kokoonpanon ensiparkaisu on. Miehistönsä puolesta bändillä oli kaikki edellytykset vetää matto jalkojen alta jo vanhoilla levyllään, mutta omissa kirjoissani eritoten yhtyeen kolmospitkä taantui mitäänsanomattomuuden kasvimaille.
Vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen alkuperäisestä miehistöstä ei ole jäljellä kuin kitaristi Janne Markus. Ihmissyöjäpuun heräämiselle löytyy onneksi muitakin perusteita kuin edesmenneen Ghost Brigaden äänen Manne Ikosen rekrytoiminen mikin varteen.
Siinä missä bändi liikkui varsinkin ensilevyllään liukkaasti kuin viiniköynnös, nelosalbumi on hengästyttävän jämäkkä ja päättäväisen aggressiivinen, mutta tarpeen tullen myös otteensa irrottava karhunhali.
Kun melankolinen skandihevi tehdään hyvin, se osuu suoraan sieluun. Huomaan eläväni Night Versesin parissa samoja tunnemyrskyjä kuin ensi kertaa Ghost Brigadeä, Rapturea tai Marianas Restiä kuultuani. Rakennuspalikat ovat periaatteessa ne samat tuhanteen kertaan päällekkäin pinotut, mutta kun esimerkiksi These Traces ampaisee viimeiselle kolmannekselleen, huomaan haukkovani henkeäni.