The Man-Eating Tree esitteli debyytillään (Vine, 2010) levollista ja nätisti keinahtelevaa metallihyytelöä, jonka esikuvat kävivät heti selviksi. Uudella levyllä yhtyeen inspiraatio on löytynyt selkeästi luonnosta ja eritoten syksystä, johon myös albumin otsikko viittaa.
Harvest huokuu kasteisen maan raukeutta hetkellä, jolloin pimeä antaa vielä hetken odottaa itseään. Bändi maalaa levylleen väkevän ruskan värittämän tunnelman, ja vaikka musiikkiin rakennettu ambivalenssi on ilmeinen, kauneuden ja synkkyyden ääripäät ovat kuitenkin lähellä toisiaan.
Aluksi The Man-Eating Treeltä odottaa kuulevansa jopa alleviivatumpaa ahdistusta, mutta se ei ole tämän yhtyeen avainsana. Oikeastaan Harvest on erinomainen, tunnelmallinen kuvaus siitä, miten lepoon valmistautuvan luonnon pintaan nostattama melankolia voimaannuttaa hengen voittamaan lihan heikkouden, rimpuilematta, ilman pakonomaista yrittämistä.
The Man-Eating Tree lepää vahvasti suomalaisuuden ytimessä, jonka eksoottisuus tekee varmasti vaikutuksen myös Keski-Euroopassa. Bändi onkin saanut kuvailla ulkomaalaisille musiikkiinsa istutettuja tunnelmia.Olisiko kuitenkin niin, että vain suomalainen voi aidosti ymmärtää.