Aija Puurtisen johtama Brooklynin Satu julkaisee kolmannen levynsä. Peruskonsepti on yhä sama: puoliakustisessa tulkinnassa yhdistellään amerikkalaista kansanmusiikkia suomalaiseen, ja Perttu Hemmingin lyriikat kertovat amerikansuomalaisten siirtolaisten elämästä eri historiallisissa vaiheissa.
Tunnelma on pääosin synkkä ja surullinen. Koskettavimmin se välittyy kahteen osaan jaetussa Amerikansuomalainen rukous -teoksessa. Vaikka mukana on myös rytmikkäästi keinuvia kappaleita, kuten Oregonin buutsit ja Soita sähköurkuja baby, niidenkin pohjavireenä on tietty melankolisuus. Puurtisen äärimmäisen kauniisti soivan lauluäänen johdattelemiin kappaleisiin syntyy voimakas elokuvallinen ja unenomainen sävy.
Vaikka kappaleissa lauletaan siirtolaisuuteen liittyvästä juurettomuudesta ja kodittomuudesta, rikkaasti orkestroidussa musiikista välittyy yhteisöllisyys ja perinne. Ajatus toistuu myös toteutuspuolella, sillä kokoonpanossa soittavat Puurtisen aviomies Esa Kuloniemi (kitara) ja poika Mooses Kuloniemi (rummut). Kaikesta tummanpuhuvuudesta huolimatta levyllä soi siis myös lohdullisuus.