Uudessa triossa Jukka Nousiaisen kanssa musisoivat Ninni Luhtasaari ja tuttu aisapari Sini Suvanto. Yhtymäkohtia vuosikymmenen takaiseen Jukka & Jytämimmit -hankkeeseen löytyy, mutta se oli hulvatonta remellystä. Trion kanssa Nousiainen on soololevyiltään tutulla vakavalla, jopa julistuksellisella asialla – kuitenkin niin, että Eläimet pois häkeistään -biisin vaatimus puetaan yhdeksänminuuttiseksi boogiejamitteluksi, jossa saarnataan kuin herätysjuhlilla, siis ilon kautta.
Hyvä taide toimii usein kaksoisstrategiaa käyttäen. Nousiaisella maailmanparantajan eetos yhdistyy mielikuvaan tyypistä, joka haluaisi paeta maailman pahuutta käpertymällä rakkaansa kainaloon. Oikeastaan hän kaipaa kuviteltuun nostalgiaympäristöön, kuten täsmällisesti oikealle paikalleen levyn loppuun sijoitettu Pispalan papan piippu -fiilistely todistaa. Siinä fantasiassa ei ole koksua nokkaan vetäviä pintapiipertäjiä sen enempää kuin sotakoneistojakaan.
Nousiainen on hyvin vilpitön lauluntekijä, jollaiselle haaveilun sallii helposti ja siihen tempautuu mukaankin. Lisäksi hän on hyvä asettelemaan sanoja luontevasti peräkkäin. Mutta kaksoisstrategiassa on olennaista sekin, miten musiikki ylevöittää sanotun.
Siihen Nousiainen ei tarvitse edes bändiä, mutta Trio todistaa rokkaamisen voiman silloinkin, kun biisit eivät käsittele kaljanjuontia. Toisin sanoen kyseessä on erittäin kova soittopartio. Sovituksiin on jätetty mukavasti tilaa, ja esimerkiksi upea Kaikki toivo paljastuu jylhäksi teokseksi hiipien.
Vuoden tähän asti parhaita levyjä.