Määrätietoista paluuta tekevä Yellowcard pysyy uskollisena historialleen. Niinpä sen pop-punk sukeutuu terhakkatahtiseksi aikakoneeksi. Better Days on kuin suoraan vuosituhannen vaihteesta, vieläpä ilman tavoitehakuisen nostalgian tuntua.
Yhtye hallitsee siis monet vanhat temppunsa. Ryan Key puhaltelee ilmoille tarttuvia melodioita kuin se olisi maailman arkisin asia, ja kommervenkeista vapaa soitto rullaa antaumuksella. Järin innostava levy Better Days ei kuitenkaan ole. Blink 182:sta lainatun Travis Barkerin turboahtama tuotanto pelkistää laulut karikatyyrimäisen keskiarvoisiksi häivyttäen tunteet henkilökohtaisimpienkin rivien taustalta.
Yellowcard tuskin kokee tätä ongelmaksi. Tunnusteltuaan ambient-taustoja viimevuotisella Hammock-yhteistyöllään A Hopeful Signilla yhtye on trimmannut itsensä mahdollisimman tyköistuvaksi. Muutamilla tehoralleilla (Honestly I, Skin Scraped) se onnistuukin tavoitteessaan. Kääntöpuoli paljastuu jämäkästi autotunetettujen kertosäkeiden hakeutuessa tuhannesti kuultuihin maaleihin: on syynsä, miksi aika ajoi tällaisen ohi.
Hövelillä laatutakuulla silattuna standardituotteena albumi vastaa vähimmäislupauksiinsa. Se saattaa riittää Yellowcardille.