Nälkä kovaa ajettua raakaa boogierockia kohtaan ei lopu ikinä, eikä sitä tyydytä yksi AC/DC. Lisäksi tarvitaan ainakin Rose Tattoo, Rhino Bucket, Krokus, Airbourne, Thundermother ja pian neljännesvuosisadan edellä mainittujen kanssa samaa pihaa kolannut ruotsalaisbändi Bullet.
Växjöläisten edellisestä levystä on jo seitsemän vuotta. Kuudennella albumilla haisevat taas tutut hienpolttamat nahkarotsit, nurkkiin unohtuneet tyhjät kaljatölkit ja viimeisiään vetelevän keikkabussin öljyvuoto. Raaka, ruma ja rehellinen rock.
Kickstarter rullaa vastustamattomasti groovaten, rehdisti ja konstailematta; kuin parhaiden vuosiensa AC/DC varhaisella Acceptilla turboahdettuna.
Genre on ylipelattu ja muotokieleltään niin kapea, että siinä luulisi kuulleensa kaiken, varsinkin mennyttä maailmaa edustavat lyriikat, mutta niinpä vain esimerkiksi Spitfire ja Strike at Night pistävät niskarangan nytkymään. Yksinkertainen on kaunista, ja lätyllinen tiukasti kompattua, ajattoman ryhdikästä rockinräimettä korvaa parikin kallista niskahierontaa.