Forró on bailumusaa koillis-Brasiliasta. 20 vuotta sitten David Byrne julkaisi kokoelmalevyn, jolla Luiz Gonzaga veti biisin nimeltä O Fole Roncou. Siitä tuli yksi kaikkien aikojen lempikappaleistani.
Kaikki genren edustajat eivät ole kolahtaneet samalla tavalla kuin Gonzaga, jonka särmikkäissä biiseissä vedetään haitaria kuten zydecossa, texmexissä tai etelä-afrikkalaisessa musassa parhaimmillaan. Latinomusa on useimmiten minulle vaikea laji, brasilialainen toki helpompi kuin monet muut.
En siis odottanut paljoa suomeksi lauletulta forrólta. Tarkemmin sanottuna, ajatus oli hiukan pelottava.
Mutta miten kävikään? Banda Madrugada on huomattavasti sliipatumpaa kuin Gonzaga, mutta svengi on parhaimmillaan, kuten levyn nimibiisissä, yhtä murhaava. Haitarin korvaa onnistuneesti melodica. Banda Madrugadalla on tarjota myös kauniita sävellyksiä, kuten Ikuinen, sekä myös mukaan tempaava Gonzaga-versiointi, Hora de Adeus. Bandan ei tarvitse hävetä tippaakaan alkuperäisen rinnalla.
Niiden itsestäänselvien ”markkinasegmenttien” lisäksi suosittelisin tätä hengentuotetta jokaiselle, joka on joskus ostanut Reginan levyn. Tarinoissa ja sävyssä on paljon samaa. Soundi taustalla on vain eri.