Britannian asiallisimmilla viiksillä varustettu runoilija, monitaiteilija ja kitaristi Billy Childish on julkaissut kolmessakymmenessä vuodessa yli sata levyä lukemattomien bändinimikkeiden alla. Ja periaatteessa hoitanut homman soittamalla koko ajan samaa riffiä.
Tämä retrospektiivinen paketti tekee Childishin näkemyksen rock’n’rollista selväksi. 51 erittäin rujosti esitettyä ja kuppaisesti äänitettyä autotallipurkausta ovat armottomuudessaan kunnioitusta herättävä kasa möykkää. Aika usein pohjalla jauhaa tutulta vaikuttava, rytmikkäästi haukahteleva garageriffi. Ja mitäpä sitä hyvää riffiä vaihtamaan, sehän kuulosti mahtavalta jo Kinksin All Day And All Of The Nightissa.
Yllättäen reilut pari tuntia rutisten itseään toistavaa primitiivirokkia ei tunnu tylsältä ihmiskokeelta, vaan Childishin monomaaninen asenne voittaa puolelleen. Kategorinen ”normaalin” soundimaailman ja musikaalisuuden hylkääminen luo voimallista mystiikkaa. Vihaisessa huudossa on oikeaa tunnetta esittävän sijaan. Jatkuva pakonomainen ulkopuolisuus ja palava viha pop-maailmaa kohtaan ovat selvästi hyvä moottori tällaista musiikkia tehdessä.
Toivottavasti Billy Childish jaksaa äänittää vielä ainakin sata levyä lisää samaa mätkettä.