Yksi versio tästä arviosta oli kirjoitettu jo ennen kuin kuulin nuottiakaan levystä: ysäribändi, joka ampiaistyttövideoineen ei ollut yhtä uskottava kuin Counting Crows, mutta ei myöskään yhtä naurettava kuin Hootie And The Blowfish, julkaisee uuden levyn 14 vuotta sen jälkeen, kun alkuperäinen laulaja ja primus motor vetää överit.
Toisin kävi. Kuuntelin ne Shannon Hoonin kanssa tehdyt levyt ja hittidebyytti ei ollut kummoinen, mutta juuri ennen Hoonin kuolemaa julkaistu Soup (1995) on hienoa ja ovelaa amerikanrokkia, täynnä hienoja, jylhiä biisejä ja kevyttä psykedeliaa. Jos bändi voi Blind Melonin (1992) jälkeen tehdä tuollaisen levyn, ehkä uuden version seuraava albumi on hieno. For My Friends ei ole. Se on pätevää perusrokkia. Father Time ja With The Right Set Of Eyes toimivat, mutta levy yksinkertaisesti henkii turvallisia ratkaisuja eikä jaksa kiinnostaa.
Jos Soup meni teiltä aikoinaan ohi, nyt olisi hyvä aika korjata virhe. Minä en koskaan toipunut No Rainista ja sen videosta ja löysin tämän hukkuneen pikkuklassikon vasta nyt. Kiitos siitä äärettömän keskinkertaiselle For My Friendsille.