BRANT BJORK AND THE BROS: Somera Sol

Bändissä on entisiä Kyuss-miehiä ja Brant Bjork on jonkinlainen amerikkalaisen aavikkorockin kummisetä. Tällä pohjustuksella ei ole yllätys, että kyseessä on levyllinen rennosti groovaavaa fuzzrockia. Ajoittain vyörytään stoneristi, ja välillä funkataan löysäranteisesti. Yhtye soittaa niin orgaanisesti, että riffi kuin riffi kulkee vastustamattomasti. Vähäeleinen soitanto tuo hienoimmillaan mieleen alkuaikojen AC/DC:n. Brant Bjork ja velipojat hoitavat siis tonttinsa komeasti.

Puolessa välissä levyä alkaa kuitenkin toivoa rohkeampaa poistumista tontilta. Siinä missä aseveljensä Josh Homme tuntuu suoltavan nerokkaita kitarakoukkuja ja laulumelodioita biisiin kuin biisiin, rajoittuu Brant Bjorkin erikoislahjakkuus kulkeviin riffeihin ja rentoihin fuzz-sooloihin. Tämä tekee levystä hienon riffikimaran, mutta unohtumattomia laululinjoja tai erityisen edistyksellisiä kitaravälikkeitä ei kannata odottaa.

Vahvimmillaan bändi on junnatessaan ilmavia bluespohjaisia riffejä. Silloin tavoitetaan miellyttävä krautrocktilanne, jossa toivoo eleettömän jumituksen jatkuvan mahdollisimman kauan.