CARLY SIMON: Anthology

Jotkut syntyvät kultalusikka suussa. Kaikkien Alanis Morissettejen (heitähän nykyään riittää) äiti Carly Simon syntyi lähes säädyttömän hyvännäköiseksi tytöksi äveriääseen newyorkilaisperheeseen (kirjakustantaja Simon & Schusterin alkuosa); omasi persoonallisen äänen; osasi laulaa, soittaa kitaraa ja pianoa sekä tehdä itsensä näköisiä lauluja, jotka puhuivat ihmissuhteista tervejärkisesti, ilman mahtavaa angstia. Ne vetosivatkin pop-yleisöön maailmanlaajuisesti.

Huolella kootun Anthologyn ensimmäinen cd esittelee 70-luvun huippukauden. Se poiki You're So Vain klassikon (taustoja lauloi Jagger, aiheeksi huhuttiin Warren Beattya) ja Bond-tunnarin Nobody Does It Better lisäksi muitakin menestyssinglejä, kuten That's The Way I´ve Always Heard It Should Be, Anticipation, The Right Thing To Do, Haven't Got Time For The Pain, Waterfall ja Attitude Dancing. Yhtä hyviltä kuulostavat pelkiksi albumiraidoiksi jääneet Older Sister ja Come Upstairs. Juurevammat coverit Mocking Bird ja Devoted To You ovat duettoja silloisen aviomiehen James Taylorin kanssa.

Toinen cd kattaa 80- ja 90-luvun. Sen lauluista monet, kuten funky Chic-tuotantoinen Why tai jousien koristelema Love of My Life, ovat elokuvista. Sävelmien taso ei oikeastaan laske, mutta 80-luvulla tuotanto paisui toisinaan isoksi soundien muuttuessa ajattomasti hengittävistä monikerroksisesti prosessoiduiksi. Sekaan mahtuu silti helmiä, kuten Mike Mainierin tuottama Orpheus (1983) tai Jimmy Webbin kanssa tehty Film Noir (1997) ja tuoreen Bedroom Tapesin (2000) molemmat näytteet. Huippuluokan taustasoittajat (Steve Gadd, Don Grolnick, Tony Levin, Dr. John) tekevät hienoa jälkeä kautta linjan. Kirjailija Jack Mauron subjektiivinen essee on pitkä, mutta viileästi hauska.