Vampire Weekendin ja Ra Ra Riotin hepuista koostuva Discovery tuskin olisi saanut julkaista debyyttiään näin maineikkaalla labelilla ilman emobändiensä orastavaa suosiota. Tämä puolituntinen long play kun kuulostaa pahasti siltä kuin pojat olisivat ensimmäisillä Teosto-tilityksillään ostaneet tietokoneen ja viettäneet suurin piirtein albumin mittaisen ajan sen musaohjelmilla leikkien.
Ei siis päätä eikä häntää, enkä tällä kertaa sano sitä hyvällä. Se voisi nimittäin tarkoittaa myös sitä, että LP olisi ennakkoluulottoman rohkeasti musiikin ihmemaassa leikkivä teos, mutta valitettavasti levystä ei paista läpi minkäänlainen kunnianhimo tai käytössä olevien välineiden luova hallinta.
Kymmenen lyhyen raidan aikana Rostam Batmanglij ja Wes Miles kokeilevat sampleria, hassuttelevat rytmikoneella ja käyttävät autotunea niin perkeleesti yli. Ja saavat silti lopputuloksen kuulostamaan tylsältä ja turvalliselta hömppäpopilta.
Jotain positiivista kuitenkin: on tavallaan kunnioitettavaa, ettei lopputulos juurikaan kuulosta emobändeiltään. Ja joidenkin raitojen pohjalta kuulee, että halutessaan miehet olisivat voineet tehdä hyviä poplauluja, esimerkiksi Osaka Loop Linen laulumelodiasta tulee ikävä Postal Serviceä. Venkoileva versio Jackson 5:n I Want You Backista melkein viihdytti ennen kuin alkoi ärsyttää suunnattomasti.