Japanilaisten bändien kyky rokata vakuutti ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälissä, kun näin Teengeneraten keikalla. Laulaja ei osannut englantia edes Remun vertaa, mutta meininki oli kova ja biisit kovempia. Keikka oli yksi parhaita näkemiäni.
Teengenerate oli aika totista touhua, dogmaattisesti punkia ja garagea yhdistelevä orkesteri. 15 vuotta myöhemmin Electric Eel Shock on jotain aivan muuta, mutta omalla tavallaan aivan yhtä vakuuttava.
Joskus otsarypyistä syntyy nimismiehen kiharoita kohti antaumuksellista rokkaamista vievälle valtatielle. EES:llä ei tätä ongelmaa ole. Musiikki on yhtä pöljää kuin toimivaakin. Bändi imee vaikutteita punkista ja garagesta Teengeneraten tavoin, mutta lisää keitokseen aimo annoksen metallia. Parhaimmillaan riffittely on murhaavaa, mutta tyhjäkäyntiäkin löytyy.
Lyyrisella puolella on kieli tukevasti poskessa. Välillä mieleen tulee jopa vanha kunnon Pizzicato Five. Koska en osaa japania, en voi tietää meneekö minulta läjäpäin Judas Priestin “crazy like a madman” -tasoisia helmiä sivu suun. Onneksi kappaleesta Goodbye Peach tajuaa hyvän osan.