Näyttelijäisänsä Anthony Perkinsin Elvis Presley -ihailusta nimensä saanut 33-vuotias Elvis Perkins on yksi kiinnostavimmista uusista amerikkalaisista laulaja-lauluntekijätuttavuuksista. Ash Wednesday -debyytin (2007) aikaisen kiertuebändinsä ensilevyksi merkitty Elvis Perkins In Dearland on omalaatuisine instrumentaatioineen ja yhtä lailla persoonallisen “alkeellisine” soundeineen poikkeuksellisen kiehtova laulukokoelma. Elvis Perkinsin kitaran ja laulun lisäksi yhtyeen mehevään arsenaaliin kuuluvat muun muassa akustinen pystybasso, polku-urut, klarinetti, banjo ja pasuuna.
Isänsä kuoleman ja äitinsä World Trade Centerin terrori-iskun lentoturmassa tapahtuneen menehtymisen myötä elämä on näyttänyt Elvis Perkinsille nurjan puolensa. Osin henkilökohtaisten tragedioiden seurauksena Perkinsin ääni on kuin luotu murheeseen ja melankoliaan. Kun tämä yhdistyy hienosti laadittuihin lauluihin ja bändin sävykkääseen soittoon, niin lopputulos on monella tapaa erityisen rikas. Kaiken kokemansa keskellä Perkinsin oma elämänhalu on myös lopulta tavallistakin suurempi.
Send My Fond Regards To Lonelyvillessä Elvis Perkins on kirjoittanut liki täydellisen folkbiisin. Väkevän romuluinen blues I’ll Be Arriving, pasuunoineen kiihkeätempoinen Doomsday ja Bob Dylanin sukuisella huuliharpulla silattu How’s Forever Been Baby ovat nekin kaikin puolin vaikuttavan levyn herkullisimpia hetkiä.