Lou Barlow on kiistattoman kovassa vedossa. Sebadoh-nokkamies näyttää uudelleen kootun The Folk Implosionin avulla ex-bänditoverilleen Jason Loewensteinille mistä se kana oikein pissii. Loewensteinin tuoreehko soolodebyytti jää The New Folk Implosionin jalkoihin kaikilla osa-alueilla: Barlow on biisintekijänä tasaisempi, tulkitsijana värikkäämpi, eikä hän sorru rasittaviin melukikkailuihin vain korostaakseen särmikkyyttään. Vetoapua mies on toki saanut Wozzy-pseudonyymin takana piilottelevalta tutkapariltaan Imaad Wasifilta ja kolmikon täydentävältä Russell Pollardilta, jolle on merkitty muutama biisintekokrediitti.
Sebadohiin verrattuna The Folk Implosion on helposti nieltävää tavaraa. Ryöpsähtelevät sähkökitarat on pääosin korvattu helisevillä akustisilla ja raakojen biisihahmotelmien sijaan kappaleista on jaksettu rakentaa eheitä kokonaisuuksia jo ennen studioon menoa. Todellista käsityöläishenkeä edustavien kappaleiden toteutustapa on pelkistetty, mutta samanaikaisesti lämmin ja välitön.
Keski-ikää vähitellen lähestyvä Lou Barlow on useimpia vuosikertatovereitaan paremmin pystynyt säilyttämään nuorekkaan innon tekemässään musiikissa – siitä yhä paistava vilpittömyys on yksi miehen valteista nykypäivän täsmäiskurokin joukossa. Yhtä arvokkaasti vanhentuneista alternative-rokin johtohahmoista voi samalle viivalle asettaa ainoastaan J Masciksen, Greg Dullin ja tietyssä mielessä myös Billy Corganin. Kaikki neljä nousivat grungen siivellä huipulle, mutta ovat myöhemmillä teoksillaan osoittaneet että tämä oli silkkaa sattumaa – näiden lahjakkuuksien esiinmarssi olisi taatusti tapahtunut ilman yhtä muotivillitystäkin.
THE FOLK IMPLOSION: The New Folk Implosion
Arvio julkaistu Soundissa 02/2003.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Lou Barlow on kiistattoman kovassa vedossa. Sebadoh-nokkamies näyttää uudelleen kootun The Folk Implosionin avulla ex-bänditoverilleen Jason Loewensteinille mistä se kana oikein pissii.
Arvio
THE FOLK IMPLOSION
The New Folk Implosion
Domino
The New Folk Implosion
Domino