GONJASUFI: A Sufi & A Killer

Arvio julkaistu Soundissa 3/2003.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Kun Flying Lotus julkaisi kaksi vuotta takaperin Los Angelesin – futuristisen, huojuvista synteettisistä matoista, väkivaltaisesta pulputuksesta ja pelottavan epäsäännöllisistä teräsrummuista ruuvatun monumentin – losangele­silaisen Gonjasufin kontribuutio oli hukkua hahmottomaksi taantuvaan mössöön, sotkeutua nestemäis

Arvio

GONJASUFI
A Sufi & A Killer
WARP

Kun Flying Lotus julkaisi kaksi vuotta takaperin Los Angelesin – futuristisen, huojuvista synteettisistä matoista, väkivaltaisesta pulputuksesta ja pelottavan epäsäännöllisistä teräsrummuista ruuvatun monumentin – losangele­silaisen Gonjasufin kontribuutio oli hukkua hahmottomaksi taantuvaan mössöön, sotkeutua nestemäisesti grooven rajoilla tempoileviin rumpusekvensseihin ja päistikkaa sinkoileviin glitcheihin.

Kaliforniaa liputtavan The Gaslamp Killerin tuottama A Sufi & A Killer -ensilevy on paikoin klaustrofobisen äärimmäinen ja neuroottisesti takelteleva, ja sen rusentavasta roskasta kasautuva äänimaailma on toisteisuudessaankin paksu ja epäsäännöllisesti kiertävä. Äreästä murinasta särkevään falsettiin pyrähtävälle Gonjasufille ei tuota vaikeuksia puhkaista aavemaisesti hajoavia biittejä syövyttävine tekstuureineen valloittavan likaisella äänenvärillään.

Psykedeelinen lo-fi-orientaatio ja digitaalisesta avaruudesta äänenlähteensä ammentava albumi on 2010-luvun päihtynyttä soulia parhaimmillaan. Jos Tom Waits ja Annette Peacock debytoisivat tänä päivänä, A Sufi & A Killer saattaisi olla heidän mittapuunsa.