Skarpisti puetut norjalaismiehet tuuttaavat skarpisti puettua autotallirokkia. Soundimaailma on 1960-lukulaisen rämisevä ja vinkuva, mutta 2010-lukulaisen erotteleva ja tehokas. Soitto svengaa, tylyissä riffeissä on rytmistä imua, ja Arnt Olaf Andersenin laulussa on huohottavan bailueläimen klangi.
Vuosikertasoul ja rytmiblues kuuluvat bändin esipunkahtavassa raakarokissa aivan kuten autenttisilla 60’s-legendoilla The Sonicsista Music Machineen. ”I bet she had a pussy made of D-Y-N-A-mite”, lauletaan eräänkin ässäbiisin kertosäkeessä, ja se kertoo pitkälti kaiken The Goo Menin meiningistä. Oodeja lihalliselle bailaukselle.
Three Thumbs Upissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta esikuvien klassikkosävellysten taso jää tavoittamatta. Mitään huomiotaherättävän omalaatuista yhtye ei myöskään tarjoa. Kulkevat rokit seuraavat toisiaan pysäyttämättömästi, mutta yllättävät harvoin. Äänite tekee kuitenkin selväksi sen, että livenä The Goo Men on korkeaoktaanista bensaa palavalle tanssilattialle.