IDLEWILD: The Remote Part

Skotlantilainen Idlewild hurmasi minut täydellisesti kahden vuoden takaisella 100 Broken Windows -albumillaan. Roddy Woomblen läpitunkevan lämmin laulu yhdistettynä poikkeuksellisen mielenkiintoisiin sanoituksiin ja poikkeuksetta hyviin biiseihin teki levystä täysien pisteiden albumin. Yhtyeen kolmannella levyllä ovat tallella kaikki nuo samat elementit. Idlewild soittaa sinänsä hyvin tavallista melodista voimapoppiaan edelleen yhtä vaivattoman energisesti ja aidon innostuneesti.

Tällä kertaa yhtye on palannut ensilevynsä suorempaan ja rokkaavampaan soundiin. Idlewildin erinomaisuutta on vaikea perustella jollekin, joka ei yhtyeestä jostain syystä innostu, sillä saman tyylisiä yhtyeitä maailma on pullollaan. Erikoisinta Idlewildissa on ehkä se, että vaikka yhtye soittaisi kitarat täydellä säröllä, kuten biisissä A Modern Way of Letting Go, se kuulostaa silti kaiken aikaa vastustamattoman ystävälliseltä. Aivan kuin metsäpolulla tulisi vastaan suuri karhu ja se olisi niin suloinen että sitä tekisi mieli halata.

Toinen erikoinen piirre Idlewildissa on yhdistelmä amerikkalaisten voimapoppareiden voimaa ja pohjoisbritannialaisten pehmopoppareiden lämpimiä melodioita. Parhaita esimerkkejä tästä ovat avausraita You Held the World in Your Arms, joka hurmaa häpeilemättömän muovisilla synasoundeillaan, sekä Stay The Same, joka ehkä parhaiten kiteyttää Idlewildin tyylin ja viehätyksen. Yhtä loistava melodia löytyy myös Live in a Hiding Placen kertosäkeestä.

Miksi sitten The Remote Part ei ansaitse täysiä pisteitä edeltäjänsä tapaan? Vaikea sanoa, sillä varsinkin viidennen pisteen osalta levyjen arviointi on yhtä paljon tunteen kuin järjen sanelemaa. Ja sitä paitsi, vaikka levy jatkuvasti paraneekin kuuntelukertojen myötä, on siihen tainnut eksyä yksi tai kaksi vähemmän kiinnostavaa raitaa.