IDLEWILD: Warnings/Promises

Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
Rämäisesti grungen ja indien välimaastossa pyörinyt skotlantilainen Idlewild kasvoi aikuiseksi edellisellä albumillaan The Remote Part (2002).

Arvio

IDLEWILD
Warnings/Promises
Parlophone

Rämäisesti grungen ja indien välimaastossa pyörinyt skotlantilainen Idlewild kasvoi aikuiseksi edellisellä albumillaan The Remote Part (2002). Loistokkailla kappaleilla American English ja You Held The World In Your Arms bändi koputteli jo valtavirran ovia, eikä uutukainen Warnings/Promises ota ainakaan takapakkia.

Uuden albumin soundit hajottavat heti muistot bändistä, jolta puuttui vielä ennen vuotta 2002 persoonallisuus, karisma, kypsyys sekä kappaleet. Helmeilevät kitarat ja Roddy Woomblen säröinen ääni hyppivät tosin ajoittain Snow Patrolin tyyppisten bändien genreen mennen kuitenkin riman ylitse komealla loikalla.

Idlewild on aina ottanut kunnioittaen vaikutteita R.E.M:iltä niin melodioiden kuin Woomblen laulannan kanssa, eikä nytkään olla kaukana athensilaisten viimeisen kymmenen vuoden tuotannosta. Love Steals Us From Loneliness on mahtipontinen avaus levylle, joka ei hymyile, mutta on samalla toiveikas I Understand Itin folkindiesta Too Long Awaken kirkuviin kitaroihin.

Vaikka rauhallisemmat kappaleet ovat tuoneetkin Idlewildille enemmän radiosoittoa, osaa Warnings/Promises tarvittaessa olla myos myrskyisä. Viimeinen biisi Goodnight ja sitä seuraavaa piiloraita tarjoavat hienon jälkikirjoituksen kypsälle albumille.

Idlewildin nimeä ei vieläkään kirjoiteta talojen seinille tai koulujen pulpetteihin, mutta Warnings/Promises teki vihdoinkin yhtyeestä lähestyttävämmän ja mielenkiintoisemman.

Ei varoituksia, vaan lupauksia. 

Lisää luettavaa